Hampaita ja lötköttelyä

Huh ha hei, kirjoitellaanpa taas tänne omaksi iloksi. Viime kerrasta onkin jo aikaa ja paljon on tapahtunut. Minä en vain taida olla sitä tyyppiä joka on "born to blog". Ovathan kaikki päiväkirjan pitämis-yrityksenikin menneet aina mönkään.

Huushollissamme tehdään hampaita. Olenkin ollut siunatussa asemassa siinä mielessä että ensimmäinen hammas päätti tulla tässä 10kk korvilla. Tyttö ei onneksi sitä edes hirveästi kitise, mitä nyt nukkuminen on levotonta. Mutta meillä taitaa olla poikkeus ne hyvin nukut yöt kuin nämä risaiset. On lapsi tullut äitiinsä. Loduttaa vaan ajatella että kyseessä on hampaat :)

Toiseksi neitimme on oikea lötköttelijä, joka ei ole vielä lähtenyt liikkeelle. Olen tulkinnut sen motivaation puutteeksi ja laiskuudeksi. Pari kertaa hän on tainnut vahingossa ryömiä eteenpäin. Taaksepäin meneminen kyllä sujuu, mutta on turhauttavaa, koska pyrkimys oli mitä ilmeisemmin eteenpäin.

Toisaalta ollaan tässäkin asiassa päästy helpolla, mutta en voi mitään sille äiti-geenille, joka on automaattisesti huolissaan joka ikisestä asiasta. Olen koittanut järkeillä että lapsi on muuten kyllä hyvin jäntevä ja kehitys muuten mallillaan, mutta enköhän minä ole kohta neuvola tädiltä fysioterapiaa ruikuttamassa.

Viimeksi kun kirjoitin minulla oli niin pieni vauva! Ai että kun aika lentää. Hoitaminen on niin erilaista verrattuna siihen ja niin edelleen. Olen nauttinut joka vaiheesta, mutta myös tuskaillut joka vaiheessa. Suurin miinus tähän mennessä lienee se etten ole nukkunut täyttä yötä siihen 10kk. Tuntuu aika uskomattomalta.

Asioita jotka pelastavat äidin päivän

Tässä kahden viikon aikana olen huomannut muutaman kikan jotka pelastavat monesti päivän, päästävät käteni vapaiksi tai lopettavat itkukohtauksen.

1) kapalointi. kannattaa opetella vaikka kaverin lapsilla jos mahdollista enne oman syntymää. Jos on perustarpeet tyydytetty ja vauva vaan itkee, mitä itkeekään, tiukka kapalo rauhoittaa kummasti. helpoin kapalo lienee pikakapalo, tosin se purkautuu helposti. Hankalampi mutta parempi on ns. turvakapalo.
Kyllä ne laitoksen tädit ja vanhan ajan kujeet vaan toimii kummasti.

2) kantoliina. rauhoittaa lapsesi samaan tapaan kuin kapalo. lapsi tuntee lämpösi ja kuulee sydämenlyöntisi. siihen nukahtaa meidän pyllykkä äkkiä. ei vaan kannata kantaa aalussa oli 20 min (selkä menee tottumattomalla. kannattaa tukea selkää vatsalihaksilla, jos osaa) ja alussa vauva on hankala tunkea kankaiseen kehtoonsa.

3) jos kestoilet, ota alussa myös esim. biohajoavia vaippoja (ne pitää silti pistää sekajätteeseen, jos ei oo omaa kompostia) väsyneisiin hetkiin hyvä vaihtoehto, kun niiden kestoihin menee aikansa opetella

tv. äiti ja tyttö 2vkoa

Synnytystarinoita

En ole nyt päivitellyt vähään aikaan, kun tässä välissä syntyi tyttönen raskausviikolla 40+4, 50cm 3490g! Jos olisin tiennyt millainen urakka oli edessä olisin pitänyt tytön mahassa vielä pari viikkoa.. Nyt olemme tosiaan olleet reilun viikon kotosalla ja vauva-arki alkaa pikkuhiljaa sujua, mutta siitä itse h-hetkestä..

Synnytys alkoi oikeastaan jo pe 12.2, 40+2 noin klo 6:00 kun heräsin melkoisen tuntuviin supistuksiin. Menin siinä sitten tekemään aamuhommia ja dataamaan, samalla tilannetta kuulostellen. Voimistuuko supistukset ja pysyvätkö välit alle 10min. klo 10 olin jo aika varma että tänään tai huomisen puolella lähdetään sairaalaan. Onneksi supistukset voimistuivat hiljakseen joten pystyin touhuilemaan tms. Mieskin kävi päivällä töissä, kun vakuutin ettei me enne iltaa lähdetä. (tosin kun oli kovat pakkaset ja ne teki isännän kännykälle tepposet, kun yritin soitella sitä kotiin tueksi, oli itkussa pidättelemistä. Kyllä se sitten olikin säikähtänyt kun huomasi että kännykkä oli sammunut)
Odottelin miehen kanssa vielä loppuillan kotona ja lauantain puolella soitimme kyydin ja lähdimme synnyttämään. Minut laitettiin käyrään ja katsottiin missä mennään: "supistukset kovia ja säännöllisiä, mutta hyvä rouva olette 0cm auki! Haluatteko siirtyä lepohuoneeseen ja katsotaan sitten möhemmin missä mennään?" grrrrrrr... ajattelin ettei tää ole todellista. Noh, sainpahan kipupiikin ja mieskin sai jäädä yöksi viereen + pystyin nukkumaan hiukkasen.

Aamulla oli auki sen 1cm (grrrrrrrrrrrr) ja minut siirrettiin osastolle odottamaan ja mies häädettiin kotiin. Odottelin siellä ihan tuskissani mkoko päivä ja välillä sain kipupiikkejä jotka auttoivat lähinnä sen takia että nousivat päähän. Alkuillasta itkin jo hoitajille jotka tulivat katsomaan, että eikö tämä koskaan lopu kun on koko homma kestänyt jo 1,5 päivää. Katsoivat sitten tilanteen ja sanoivat että mene tyttö vaan sinne synnytyssaliin niin puhkaistaan noi kalvot, kun olet avautunut taas yhden sentin.
Synnytyssaliin päästessä olo oli helpottunut. Tiesin että mies olisi kohta täällä ja saisin kunnon kivunlievitystä jossain vaiheessa ja voisin ehkä nukkua!! Paikalla olikin hyvin kokenut kätilö, joka osasi neuvoa kunnolla miten ne supistukset kannattaa hengittää ohi ja miten yritetään pitää keho rentona (nyt oli siitä tanssijan taustasta hyötyä!!). Sama kätilö antoi minulle heti kättelyssä vyöhyleterapiaa (toimi loistavasti!!!! kokeilen kyllä joskus muihinkin vaivoihin ja jos vauvalle tulee koliikki) Laitettiin sellaisia pieniä magneetti tarroja korvanlehtiin ja menin ihan rennoksi. harmi että sillä kätilöllä vaihtui vuoro. (oli se seuraavakin hyvä ja kannustava)

Sittenpä se oli taas osottelua ja odottelua miehen kanssa ja erilaisten kivunlievitysten kokeilemista ja viimein yö 3lta epiduraali!! (hurraaa!!) Sen myrkyn avulla sain viimein oieksti nukuttua (huonoa unta) mutta kuitenkin! Olihan tätä jo kohta se 2vrk kestänyt. Miestä muuten rupesi huimaaman kun ne tökkivät niitä piikkejä minun selkääni. Minä olin siitä vaan iloinen, koska tiesin että pian se kipu helpottaa ja että en itse näe mitä se anestesialääkäri siellä touhuaa.

Aamulla olin auki 3cm (GRRRRRRRRRRR) kalvot oli puhkottu jo aikoja sitten ja hermot alkoi mennä. Lapsella kuitenkin hyvä käyrä joten odoteltaisiin vielä pitkään, mutta minut pistettiin syömä/juomalakkoon jos joudutaan leikkaamaan. Jos minua yhtään tuntee niin syömä/juomalakko on ehkä yksi hirveimmistä kidutusmuodoista mitä voin kuvitella!! (ja joo olen normaalipainoinen jms. satun vaan pitämään vaan ruoasta...)

Hyppään nyt suoraan iltaan, koska välissä ei juri tapahtunut mitään. Illalla klo 19 olin 4cm auki ja kerjäsimme keisarinleikkausta. Lääkäri oli samaa mieltä. Sitten alkoikin valmistelut leikkaussalia varten. Minut kärrättiin leikkaussaliin ja annettiin spinaalipuudute. Mies vietiin vaihtamaan vaatteita. Kaikki eteni aika nopeasti ja oli aika sumeaa. Muistan vaan kun joku kyseli minulta mitä äitiyspakkauksessa oli, yritti kai saada minut ajattelemaan jotain muuta ja ihme kyllä uppouduin täysin miettimään mitä siellä vuoden 2009 pakkauksessa olikaan, kun minua samalla leikeltiin auki. Muitan myös katselleeni paljon miestäni silmiin ja rutistaneeni kädestä.
Sitten alkoi kuulua pientä ininää! Minun lapseni!!!Aloin itkeä ja parin minuutin päästä sain kuulla että lapsi on ulkona ja hyvältä näyttää. Tyttö tuotiin minun kasvojeni eteen ja siinä minä itkeskelin ja pusuttelin pientä naamaa. Sitten hän katosikin uuden isä-ihmisen kanssa kylvetykseen ja punnitukseen. Minulla taas alkoi olla todella sumea olo. Sain hervottoman tärinäkohtauksen ja kaikkea muuta kivaa ja piti taas pumpata sisään litra kaikkia lääkeitä niistä sadasta letkusta jotka oli minussa kiinni. Myöhemmin sain kuulla että olin menettänyt 3 kertaa enemmän verta kuin olisi pitänyt ja että tyttö ei ollut päässyt tulemaan ulos virheasennon takia.

Mutta loppu hyvin kaikki hyvin. nyt meillä on täällä kotona maailman suloisin pörrötukka-tyttö!!!

Laskiaispulla innovaatiota

Tänään LA:n kunniaksi oli tarkoitus tehdä laskiaspullia, ellei jotain tapahdu. Mitään ei tapahtunut joten aloin värkkäämään pullia iltamyöhään. Kaikki meni oikein hienosti, kunnes huomasin että minulla on noin puolet tarvittavasta jauho määrästä. Ja tietenkin kaupat olivat juuri menneet kiinni ja olin jo ehtinyt tekaista puolen litran taikinanesteen.

Heitin sitten sekaan kauraleseitä vähän tukevoittamaan rakennetta, mutta taikina velli pysyi vellinä. Siitä ei taatusti pullia pyöriteltäisi. Päädyinkin sitten tekemään pullaa kuvien kertomassa muodossa. :)

p.s: siitä tuli ihan hyvää

p.p.s: Tuskaista odottelua

Huomenna LA

Koppa pienelle käärölle on valmiina

Huomenna on lapseni laskettu-aika. Keittelen kotona hermostuneesti mannapuuroa ja turhaannun nuorimmaisen kissan huutoon (kiima). Vähän on jo mammalla tutinaa puntissa.

Välillä on ollut jo melko kipeitäkin supistuksia ja monesti ollaan jo toivottu että lähtö olisi nyt käsillä. Voi että on muuten hyvä tapa saada mies hermostuneeksi, kun pyytää varautumaan kaiken varalta lähtöön kun nyt näin kovasti supistelee.

Synnytyksestä olisi tarkoitus selvitä hengissä. Olen henkisesti valmistautunut kipuun, mutta toivon että saan tarvittavaa kivunlievitystä silloin kun sitä tarvitsen. Itse en usko että luomu- synnytys on parempi kipulääkkeellinen. Pääasia että pienokainen tulee hengissä ulos. Katsotaan mitä itse tarvitsen, vai selviänkö jopa ilman isoja puudutteita?

Ehdottomasti haluan käyttää vesiammetta kivunlievityksenä. En tiedä miten hyvin auttaa, mutta tuppaan rentoutumaan vedessä tosi hyvin. Muut toivomukseni synnytyksen suhteen ovat ponnistus synnytysjakkaralla (painovoiman pitäisi auttaa lasta tulemaan ulos), ilokaasu, miehen kannustus, synytys karkit ja pepsi ja tietenkin kätilö jota siedän. Oikeasti ihan hirveätä jos sattuu sellainen sitruunan syönyt kätilö joka kieltää huutamasta(legendaa liikkuu mm. "en minäkään tule sinun työpaikalle huutamaan") ja on hapan tms. Minä varmaan alkaisin itkemään.

No toivottavasti päästään pian asiaan.Sitä odotellessa :)

Äänestä ydinvoima historiaan

Tästä pääset äänestyssitoumuksen sivuille. Ideana on vaikuttaa päättäjiin tekemällä henkilökohtainen äänestyssitoumus, jossa sitoutuu äänestämään ehdokasta joka on ydinvoimaa vastaan.

Mutta eikös ydinvoima auta torjumaan ilmastonmuutosta? Miksi tälläinen kotiviherpiipero on sitä vastaan eikä kannata ajatusta? Noh..

1. jos samat resurssit käytettäisiin tuuli/vesi/aurinkovoiman lisäämiseen saataisiin aikaan enemmän sähköä, kuin samoilla resursseilla rakennetuilla voimaloilla. Sakssa päädyttiin harjoittamaan tälläistä politiikkaa ja tulokset olivat loistavia.

2. Voimaloita ei ehditä rakentaa tarpeeksi kattamaan edes vanhojen voimaloiden lopettamista. (ydinvoimalalla on siis käyttöikä, jonka jälkeen se täytyy sulkea) Plus koko tuotantoketju on erittäin kallis ja ERITTÄIN saastuttava

3. Uraanin louhinta aiheuttaa ydinjätettä, ydinvoimalan käyttö tuottaa ydinjätettä ja käytöstä poistettu voimalakin on ydinjätettä.

4. Ydinjätteen hävittämiseksi ei ole tähän mennessä keksitty hyvää menetelmää. Vaikkakin jäte haudattaisiin etc. hyvin pääsee sitä silti luontoon ajan kanssa. Plus hyvin usein ydinjätettä on haudattu laittomasti ja jopa ilman varotoimenpiteitä esim. Ranskassa.

5. Ydinjäte muuttuu harmittomaksi vasta miljoonien vuosien päästä.

6. Ydinonnettomuuksien riski lisääntyy.

Tässä oli ainakin muutama vakavimmista perusteluista. Tuolla ydinvoima.fi sivuilla on myös erinäisiä perusteluja, mutta nämä ovat iskeneet minulle henkilökohtaisesti parhaiten. Olen sattunut ihan hyvään informaatiosaumaan,koska mieheni opiskelee ympäristöalaa ja olen voinut itsekkin osallistua ydinvoimapaneeleihin. Täytyy sanoa ettei ne ydinvoiman edustajat edes yritä kiistää näitä väitteitä(koska eivät pysty), vetoavat vain hiilidioksittomuuteen ja yleiseen mielipiteeseen. Toivottavasti Suomi muuttaa kantansa ydinvoima-asioissa!!

Odottelua

Raskauden loppumetreillä viiletellään! Maha on nyt virallisesti täysiaikainen (38. vko), mutta laskettuun aikaan on vielä n. 2,5vkoa. Tämä odottelu on vaan vähän raastavaa. Tulisi jo sieltä!!
Maha kumpu alkaa kyllästyttää ja olisi mukava myös tavata lapsensa. (plus on välillä vähän tylsää..)

Toisaalta nyt energiaa riittää vaikka mihinkä kotihommiin (muttei juurikaan opiskeluun ym. vakavaan lukemiseen ) Se johtuu varmaan siitä että saa tehdä asiat äitiyslomalla juuri siihen tahtiin kuin itse haluaa. Ei ulkopuolisten laatimia aikatauluja.
Tähän mennessä on kokkailtu kaikkea kivaa, pakattu sairaala kassi ja katsottu kaikki mitä pitää tehdä kun h-hetki koittaa, luettu vauva-lehteä/oppaita (osa asioista toisesta korvasta ulos...)pyykätty ja silitetty vauvan pyykit/vaipat, laitettu vauvan sänky valmiiksi + hoitopöytä, siivottu paljon. Kokkaus into/touch on taas palannut ja kokkailut on sujuneet tosi hyvin. (kehuja saaneena rinta rottingilla)
Vielä pitäisi tehdä kastejuhla-korttien pohjat ja askarella muutama "unikissa" seinälle. Lapsemme ensimmäinen sana tulee varmaan olemaan kissa!!! Niin aivopesty siitä tulee kun on kaksi kissaa, kissa leluja, unikissoja.....Hyvänä kakkosena veikkauksessa tulee "ei".
Noh, syntyisi edes nyt ensin :D

Mutta jatkan tässä peukalojenpyörittelyä ja ah, niin ihanien raskausarpien hoivaamista :/